Mikä on ohutsuolen bakteerien liikakasvu ja mikä sen aiheuttaa?

Ohutsuolessa majailevien bakteerien määrä on paksusuoleen nähden varsin vähäinen. Tämä johtuu siitä, että ohutsuolessa elinympäristö on bakteereille huomattavasti vihamielisempi ja haastavampi kuin paksusuolessa. Bakteerien kasvua ohutsuolessa pitää aisoissa seuraavat tekijät:

• Mahalaukun happamuus. Mahalaukun hapan sisältö tappaa suurimman osan ruoan sisältämistä bakteereista, jolloin ne eivät pääse ohutsuoleen asti.
• Haiman tuottamat entsyymit. Haiman tuottamat entsyymit voivat pilkkoa ravintoaineiden lisäksi myös bakteereja. Lisäksi tehokas ruoansulatus jättää vain vähän ravintoa bakteerien käytettäväksi.
• Sappihapot. Ohutsuolen alkuosasta erittyvät ja ohutsuolen loppuosasta takaisin imeytyvät sappihapot voivat vahingoittaa bakteerien seinämiä ja siten haitata niiden toimintaa.
• Ohutsuolen ”siivousjärjestelmä”. Ruokailujen välissä ohutsuolessa käynnistyy ”siivousjärjestelmä”, joka poistaa ylimääräiset bakteerit ja ”ruokajätteen”, jota bakteerit voivat käyttää ravintonaan
• Ileosekaaliläppä. Ohut- ja paksusuolen yhtymäkohdassa on läppä, joka ehkäisee paksusuolen bakteerien kulkua ohutsuoleen.
• Ohutsuolen immuunipuolustus. Ohutsuolen immuunipuolustuksen solut tuhoavat sinne päätyviä bakteereja ja näin ehkäisevät niiden liiallista kasvua.

Jos näihin bakteerien kasvua ehkäiseviin mekanismeihin tulee häiriöitä, voi se johtaa ohutsuolen bakteerien liialliseen kasvuun eli SIBO:n (small intestinal bacterial overgrowth) kehittymiseen. Seuraavassa erilaisia syitä ja taustatekijöitä, jotka voivat häiritä yllä mainittuja mekanismeja:

• ”Siivousjärjestelmää” voivat sekoittaa mm. erilaiset lääkkeet (mm. ripuli- ja masennuslääkkeet) ja diabeteksen aiheuttama neuropatia (suoliston hermovaurio).
• Mahalaukun happamuuden vähentymistä voi selittää happosalpaajien (närästyslääke) käyttö. Niiden onkin havaittu joissakin tutkimuksissa lisäävän SIBO:n riskiä.
• Ärtyvä suoli (IBS) lisää todennäköisyyttä SIBO:lle. Jopa 35 %:lla ärtyvästä suolesta kärsivistä on nykytutkimuksen mukaan SIBO. Erityisen todennäköistä se on ripulipainotteisessa ärtyvässä suolessa. Tarkkaa syytä, miksi SIBO on yleisempää ärtyvää suolta sairastaville ei tiedetä.
• Tietyt maksaan ja haimaan kohdistuvat sairaudet voivat vaikuttaa ruoansulatusentsyymien ja sappihappojen tuotantoon, mikä voi altistaa SIBO:n kehittymiselle.
• Muita riskitekijöitä SIBO:lle ovat mm. tulehduksellinen suolistosairaus, suolistoon kohdistuvat leikkaukset ja ikääntyminen.

Mitä haittaa SIBO:sta voi olla?

Bakteerien liiallinen kasvu ohutsuolessa voi johtaa haitalliseen bakteerifermentaatioon (eli käymisreaktioon), joka saattaa aiheuttaa muutoksia suoliston läpäisevyydessä, immuunipuolustuksessa ja tulehdusreaktioissa. Nämä muutokset voivat näkyä ja tuntua erilaisina vatsaoireina. Tavallisimpia oireita ovat vatsan turvotus, vatsakipu, ilmavaivat ja ripuli. Lisäksi oireena voi olla myös pahoinvointia ja ummetusta. 

Mistä tietää, onko ohutsuolessa liikaa bakteereja?

SIBO:n tunnistaminen ja diagnosointi on varsin hankalaa. Ensinnäkin, oireet muistuttavat monia muita ruoansulatuskanavan oireyhtymiä tai sairauksia. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä, keliakiassa, tulehduksellisissa suolistosairauksissa tai sappihappojen imeytymishäiriössä oireet voivat olla käytännössä täsmälleen samanlaisia. Toisaalta, edellä mainitut oireyhtymät ja sairaudet voivat myös olla aiheuttamassa ohutsuolen bakteerien liikakasvua ja ne voivat myös esiintyä niiden kanssa yhtä aikaa.

Toiseksi, SIBO:n diagnosointiin käytettävät menetelmät ovat jokseenkin epäluotettavia. Tavallisin tapa testata ohutsuolen bakteerien määrää on hengitystesti. Hengitystestissä nautitaan joko glukoosia tai laktuloosia (keinotekoinen sokeri) tietty määrä, jonka jälkeen mitataan hengitysilman vedyn ja metaanin pitoisuus. Näiden kaasujen korkeat pitoisuudet kertovat, että suolistossa todennäköisesti majailee normaalia suurempia määriä mikrobeja. Vedyn normaalia suurempi määrä on yhdistetty ripulipainotteisiin oireisiin. Metaanin runsas määrä on sen sijaan yhdistetty ummetukseen. Itse asiassa, metaania tuottavat eliöt (metanogeenit) eivät ole bakteereja vaan arkkieliöitä. Lisäksi niiden liikakasvua voi tapahtua myös paksusuolessa. Senpä vuoksi, metaanin liikatuotannon yhteydessä ohutsuolen bakteerien liikakasvua parempi termi onkin suoliston metanogeenien liikakasvu eli IMO (intestinal methanogen overgrowth).

SIBO:n hoitokeinot

Antibiootit

Antibioottien käyttö on yksi keskeisimmistä SIBO:n hoitokeinoista. Erityisesti rifaksimiini-nimistä antibioottia on käytetty SIBO:n hoidossa. Rifaksimiini on lähes täysin imeytymätön antibiootti, joka siten vaikuttaa lähinnä suolistossa. Se on osoittautunut melko tehokkaaksi hoitokeinoksi, sillä noin 60-80 % näyttää hyötyvän siitä. Myös muiden antibioottien käytöstä on saatu positiivisia tuloksia SIBO:n hoidossa.

SIBO:n uusiutuminen antibioottikuurin jälkeen on melko tavallista. Eräässä tutkimuksessa vajaalla puolella SIBO uusiutui 9 kuukauden jälkeen antibioottikuurista. Antibioottien käyttöä pitääkin harkita huolella ja ennen kaikkea tehdä diagnoosi SIBO:sta asiantuntevan lääkärin toimesta, jotta antibiootteja ei nautita turhaan, koska niiden käyttö ei ole myöskään haitatonta.

Ruokavaliokeinot 

SIBO:n ravitsemushoito on vielä lapsenkengissä. On kuitenkin olemassa jonkinlaista näkemystä ja tutkimusnäyttöä siihen, millä keinoin SIBO:a voidaan hoitaa tai ainakin rauhoittaa ravitsemuksen keinoin.

Riittävän pitkät tauot syömiskertojen välissä on yksi keskeinen keino SIBO:n hoidossa. Jatkuva napostelutyyppinen syöminen estää ohutsuolen ”siivousjärjestelmän” käynnistymisen. Ruokailukertojen välissä kannattaakin pyrkiä pitämään noin 3-5 tuntia, jolloin suoliston ”siivoojat” ehtivät tehdä työnsä kunnolla.

FODMAP-ruokavalio on yksi potentiaalinen keino rauhoittaa SIBO:n aiheuttamia oireita. FODMAP-ruokavaliossa rajoitetaan fermentoituvia hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita, jotka ovat erityisen haluttua ruokaa bakteerien keskuudessa. Voit lukea FODMAP-ruokavaliosta tarkemmin toisesta artikkelista.

Elementaalinen ruokavalio eli nestemäisiä ja jauhemaisia valmisteita sisältävä ruokavalio voi olla yksi melko äärimmäinen keino SIBO:n hoidossa. Valmisteissa ravintoaineet ovat helposti sulavassa muodossa, jolloin ne imeytyvät tehokkaasti suolistosta. Ohutsuolessa majaileville bakteereille ei tällöin jää juuri ravintoa jäljelle, jolloin ne vähitellen nääntyvät nälkään.

Probiootit

Probioottien käyttö SIBO:n hoidossa voi tuntua nurinkuriselta, koska kysymyksessä on bakteerivalmiste. Tutkimustulokset ovatkin ristiriitaisia probioottien osalta SIBO:n hoidossa. Esimerkiksi eräässä tutkimuskatsauksessa havaittiin, että vedyn tuotanto oli vähäisempää probiootteja käyttäneillä. Sen sijaan, toisessa tutkimuksessa tutkittavilla metaanikaasun määrä lisääntyi probioottien käytön myötä. Kun taas toisessa, eri probioottivalmisteella tehdyssä tutkimuksessa metaanikaasun määrä väheni. Tosiaan, metaanikaasun määrän väheneminen olisi potentiaalisesti hyödyllinen ilmiö silloin, jos henkilö kärsii ummetuspainotteisista oireista. Näyttääkin vahvasti siltä, että on tärkeä valita oikeanlainen probioottivalmiste omien oireiden mukaan.