Ruoka on merkittävässä roolissa ärtyvän suolen oireiden kehittymisessä. Oireiden ja ruoan välisten yhteyksien löytäminen on kuitenkin kiven takana, sillä ruoka sisältää lukemattoman määrän erilaisia komponentteja, joilla voi olla vaikutuksia suolistoon.Ärtyvä suoli (IBS) on toiminnallinen vatsavaiva, johon liittyy vatsan alueen kipua tai epämukavaa tunnetta, suolen toiminnan epänormaaliutta ja turvotusta. Tarkemmin IBS:stä voit lukea aikaisemmista kirjoituksistamme.
On tunnistettu useita mahdollisia mekanismeja, joiden kautta ruoalla voi olla näppinsä pelissä IBS-oireiden synnyssä. Ruoka voi vaikuttaa oireiden syntyyn jo ennen kuin se ehtii suuhun tai mahalaukkuun. Syömisen kefaalinen vaihe eli ruoan ajattelu, näkeminen, haistaminen ja maistaminen saa hermostollisten signaalien myötä aikaan muun muassa mahahapon ja haiman entsyymien erityksen, suoliston liikkeiden muutoksia ja suolistohormonien vapautumisen. Ruoan kulkeutuminen ruoansulatuskanavaan stimuloi mekaanisia ärsykkeitä vastaanottavia mekanoreseptoreja, jotka saavat aikaan muun muassa gastrokolisen heijasteen, eli muutoksia suoliston loppupään liikkeissä ja mahdollisesti ulostustarpeessa. Lisäksi IBS-oireita voivat usein pahentaa huonosti imeytyvät tai imeytymättömät ja osmoottisesti aktiiviset komponentit, etenkin fruktoosi, sokerialkoholit (esim. sorbitoli), disakkaridit (esim. laktoosi) ja oligosakkaridit.
IBS-oireet voivat syntyä myös ruoansulatuskanavan kemiallisia viestejä aistivien kemoreseptorien välityksellä. Aistireseptoreja on pitkin ruoansulatuskanavaa ja ne tunnistavat muun muassa ruoan ravintoaineita ja opiaatteja. Nämä reseptorit voivat aktivoitua ruoan bioaktiivisista yhdisteistä tai ruoan pilkotuista komponenteista (esim. peptideistä) ja aineenvaihduntatuotteista (esim. lyhytketjuisista rasvahapoista). Reseptorien aktivoituminen johtaa erilaisten välittäjäaineiden ja hormonien vapautumiseen, jotka vaikuttavat muun muassa suoliston liikkuvuuteen.
Monet ruoka-aineet vaikuttavat suoliston mikrobistoon ja muutokset voivat tapahtua hyvinkin nopeasti (1). Mikrobistomuutokset saattavat vaikuttaa ruoansulatuskanavan hermoston toimintaan, suoliston limakalvon immuunijärjestelmään ja jopa aivojen toimintaan.
Erilaisilla ruoan laadun ja määrän muutoksilla saatetaan helpottaa IBS-oireita melko hyvin. Näitä ruokavalion eri tekijöitä käyn seuraavaksi läpi.

Hiilihydraattien vaikutus ärtyvän suolen oireisiin

Hiilihydraatit voidaan luokitella sokereihin (mono- ja disakkaridit), oligosakkarideihin (muodostuvat 3-9 monosakkaridista) ja polysakkarideihin (>9 monosakkaridin ketju) riippuen polymerisoitumisasteesta. Ainoastaan monosakkaridit voivat imeytyä ohutsuolen pinnalta – disakkaridit, oligosakkaridit ja polysakkaridit pitää puolestaan pilkkoa ennen kuin ne voivat imeytyä.

FODMAP-hiilihydraatit

FODMAP-hiilihydraatit (engl. Fermentable, Oligo-, Di-, Monosaccharides and Polyols) ovat ryhmä hiilihydraatteja, jotka fermentoituvat paksusuolessa, koska elimistössä ei ole joko niitä pilkkovia entsyymejä, entsyymien puute on vähentynyt tai ne imeytyvät vaillinaisesti ohutsuolesta. FODMAP-hiilihydraatit aiheuttavat tavallisesti oireita ärtyvää suolta sairastavalle. FODMAP-hiilihydraattien sietokyky on kuitenkin hyvin yksilöllinen. IBS-oireet pahenevat tavallisesti sitä mukaan, mitä enemmän FODMAPeja ruokavaliosta saadaan. Alla olevassa kuvassa FODMAP-hiilihydraatit on jaoteltu omiin ryhmiinsä.
fodmap-hiilihydraattien-ryhmittely
Kuva 1. FODMAP-hiilihydraattien jaottelu.
Oligosakkaridit voidaan jakaa kahteen ryhmään, galaktaaneihin ja fruktaaneihin. Ihmisellä ei ole sellaisia entsyymejä joilla voitaisiin hydrolysoida (pilkkoa) oligosakkarideja, minkä vuoksi ne kulkeutuvat sellaisenaan paksusuoleen. Fruktaanit ovat useiden fruktoosimolekyylien muodostomia ketjuja: inuliini on 2-60 monosakkaridin ketju, oligofruktoosi 2-8 monosakkaridin ketju ja frukto-oligosakkaridi alle 10 monosakkaridin ketju. Monet ruoka-aineet sisältävä fruktaaneja, kuten ruis, vehnä, valkosipuli, sipuli ja punajuuri. Lisäksi fruktaaneja valmistetaan keinotekoisesti ja lisätään elintarvikkeisiin, kuten mysleihin ja mehukeittoihin muun muassa rakenteen ja aistiominaisuuksien parantamiseksi, sekä mahdollisten terveysominaisuuksien, kuten alhaisen energiasisältönsä, vuoksi. Galaktaanit eli galakto-oligosakkaridit ovat galaktoosia sisältäviä alle 10 monosakkaridin muodostamia ketjuja. Esimerkkejä galaktaaneista ovat raffinoosi, verbaskoosi ja stakyoosi. Galaktaaneja löytyy ennen kaikkea palkokasveista.
Ravinnon monosakkaridien imeytymisessä on eroja. Glukoosi ja galaktoosi imeytyvät tehokkaasti ohutsuolesta . Fruktoosi imeytyy ohutsuolesta pääasiallisesti glukoositransporttien (GLUT2 tai GLUT5) avustuksella.  Fruktoosin imeytymistehokkuus ja nopeus määräytyy sillä hetkellä olevan glukoosimäärän mukaan. Jos glukoosia on yhtä paljon tai enemmän kuin fruktoosia, imeytyminen tapahtuu vikkelään ohutsuolessa, mutta jos fruktoosia on enemmän kuin glukoosia, imeytyminen on hitaampaa.  Jos ohutsuolen transit-aika (ruoansulatuksen läpikulkuaika) on nopea ja/tai GLUT5-transportterin kapasiteetti on matala, fruktoosi ei imeydy kunnolla. Fruktoosin imeytymishäiriö on suhteellisen yleinen, noin 30 %:lla aikuisväestöstä fruktoosin imeytyminen näyttäisi olevan heikentynyt (4). Ylimäärin fruktoosia sisältäviä ruoka-aineita ovat muun muassa mango, omena ja tankoparsa.
Laktoosi on disakkaridi, joka muodostuu glukoosista ja galaktoosista. Ohutsuolen harjareunuksessa tuotetaan jatkuvasti neljää erilaista disakkaridaasia: laktaasia, maltaasia, sakkaraasia ja trehalaasia. Näistä laktaasi pilkkoo laktoosin glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka kummatkin imeytyvät hyvin ohutsuolesta, kuten aikaisemmin mainitsin. Laktaasin puute tai sen tason lasku ohjautuu geneettisesti, ja se voi ilmentyä ensimmäisten elinvuosien aikana tai vaikkapa vasta kouluiässä. Laktoosin imeytymishäiriön yleisyys vaihtelee etnisyyden mukaan, noin 17 %:lla suomalaisista laktoosin imeytyminen on heikentynyt.
Polyolit ovat sokerialkoholeja (sorbitoli, mannitoli, maltitoli, ksylitoli, erytrotoli ja isomaltitoli), jotka imeytyvät niin kutsutun passiivisen diffuusion avulla. Imeytymistehokkuus vaihtelee yksilöittäin ja polyolikohtaisesti. Polyolien imeytymiseen vaikuttaa myös ohutsuolen läpikulkuaika ja polyolien määrä. Yleisimmät polyolit ovat sorbitoli ja mannitoli, joista jälkimmäisen imeytyminen on tavallisesti parempaa. Polyoleja löytyy joistakin hedelmistä (esim. mustaherukka, omena, aprikoosi, päärynä, nektaarini ja luumu) ja kasviksista (esim. kukkakaali ja sienet) sekä purukumista ja niitä käytetään makeuttajina joissakin elintarvikkeissa ja makeisissa.
Kattavin ja luotettavin FODMAP-lista löytyy Australialaisen Monash Universityn tekemästä FODMAP-applikaatiosta. Internetistä löytyviin listoihin kannattaa suhtautua varauksella.

Muut imeytymättömät hiilihydraatit

Myös osa pitkäketjuisista hiilihydraateista karkaa ruoansulatukselta, jolloin ne fermentoituvat suoliston mikrobiston toimesta. Tällaisia pitkäketjuisia hiilihydraatteja ovat kasvisolujen seinämien sellaiset polysakkaridit, joita ei lueta tärkkelykseksi (esim. selluloosa, hemiselluloosa ja pektiini) ja resistenssi tärkkelys. Nämä hiilihydraatit ovat pitkäketjuisempia ja fermentoituvat sen vuoksi hitaammin. Hitaamman fermentaationopeuden vuoksi niistä seuraa vähemmän kaasunmuodostusta kuin lyhytketjuisista hiilihydraateista, minkä vuoksi niitä ei ole tarpeen välttää FODMAP-rajoitteisessa ruokavaliossa. Alle olen jaotellut imeytymättömiä ja hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja niiden toiminnallisten ominaisuuksien mukaan.
imeytymattomat-hiilarit
Kuva 2. Imeytymättömien ja hitaasti imeytyvien hiilihydraattien jaottelu toiminnallisten ominaisuuksien mukaan. (Mukailtu lähteestä Gibson P, Varney J, Malakar S, Muir J. Food components and irritable bowel syndrome. Gastroenterology. 2015 May;148(6):1158-1174.)

FODMAP-hiilihydraattien taustamekanismit

FODMAPit ovat osmoottisesti aktiivisia, joten ne sitovat itseensä nestettä ohutsuolessa. Ne myös fermentoituvat nopeasti bakteerien toimesta, minkä sivutuotteena syntyy kaasuja (vetyä, hiilidioksidia ja metaania) ja lyhytketjuisia rasvahappoja. Veden ja kaasun kerääntyminen aiheuttaa  suolen venytystä, mikä voi aiheuttaa turvotusta, ilmavaivoja ja kipua sekä johtaa suolen liikkuvuuden muutoksiin. Lyhytketjuiset rasvahapot voivat vaikuttaa suoliston liikkuvuuteen ja tuntoherkkyyteen.
FODMAPit käyttäytyvät hieman eri tavalla ruoansulatuskanavassa. 2014 julkaistu tutkimus osoittaa, että imeytymätön fruktoosi voi vaikuttaa jo ohutsuolessa sitoen voimakkaasti nestettä ja aiheuttaen suoliston sisäistä painetta. Inuliinin osmoottinen vaikutus on sen sijaan matala ja sen pääasiallinen vaikutus tapahtuu vasta paksusuolessa, ennen kaikkea voimakkaana kaasun muodostuksena. Myös fruktoosi voi aiheuttaa kaasun muodostusta joutuessaan paksusuoleen (5). Aikaisemmin on myös todettu, että laktuloosi (fruktoosista ja galaktoosista tehty keinotekoinen sokeri) ja mannitoli molemmat lisäävät ohutsuolen nesteen määrää (5, 6). Myös laktoosilla voi olla samankaltaisia vaikutuksia kuin fruktoosilla, mikäli sen imeytymisessä on ongelmia (7, 8, 9). Vedyn tuoton nopeus näyttää olevan yhteydessä FODMAP-hiilihydraattiketjun pituuteen, eli mitä pidempi hiilihydraattiketju, sitä voimaakkaammin bakteerit todennäköisesti tuottavat siitä vetyä (10). Frukto-oligosakkaridit vaikuttavat ruokatorven motiliteettiin ja lisäävät siten refluksiriskiä (11).
FODMAP-rajoitteinen ruokavalio saa aikaan suotuisia muutoksia suolistohormoneja erittävissä soluissa (endokriinisoluissa). (12, 13, 14). Enemmän endokriinisoluista ja niiden muutoksista tulevassa kirjoituksessa. FODMAP-rajoitteinen ruokavalio näyttää myös vähentävän suoliston histamiinitasoja (15). Histamiinipitoisuudet voivat olla kohonneet useiden IBS:ää sairastavien suoliston limakalvoilla, mikä on puolestaan yhdistetty lisääntyneeseen syöttösolujen aktivaatioon ja herkistyneeseen suoliston kipuaistimukseen. Tästä voit lukea tarkemmin aikaisemmasta kirjoituksestani.
fodmap-vaikutus
Kuva 3. Prosessi kuinka FODMAP-hiilihydraatit aiheuttavat oireita ärtyvää suolta sairastavalle. (Mukailtu lähteestä Chey W. Food: the main course to welness and ilness in patients with irritable bowel syndrome. Am J Gastroenterol. 2016 Mar;111(3):366-71.)

FODMAP-rajoitteisen ruokavalion toteuttaminen

Tiukan FODMAP-rajoituksen hyödyt alkavat usein näkyä jo muutamien päivien kuluessa ja oireet alkavat kokonaisuudessaan tasoittua jo 1-2 viikon aikana (16, 17). Toki tämä on yksilöllistä eikä päde kaikkiin henkilöihin.  Noin 75 % ärtyvää suolta sairastavista saa apua FODMAP-rajoiteisesta ruokavaliosta (23). Tiukkaa rajoitusta ei ole tarkoitus noudattaa iankaikkisesti; jos henkilö hyötyy FODMAP-rajoituksesta, on tärkeää tuoda poissuljettuja ruoka-aineita systemaattisesti takaisin ruokavalioon kokeilemalla kuinka eri FODMAP-ryhmien hiilihydraatit ja/tai yksittäiset runsaasti FODMAPeja sisältävät ruoka-aineet sopivat henkilölle. Harvoin on niin, että kaikki FODMAPit aiheuttaisivat oireita. Vatsaoireiden laannuttua suolisto voi myös kestää paremmin FODMAP-hiilihydraatteja.
Osalla ärtyvää suolta sairastavista riittää hyvin se, että jättää ruokavaliosta pois muutamia runsaasti FODMAP-hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita, joita omaan ruokavalioon kuuluu. Suomalaisessa ruokavaliossa tällaisia ruoka-aineita ovat tyypillisesti ruis, vehnä, sipuli, valkosipuli, omena, päärynä ja purukumi.

Oligosakkarideista ruokaa suoliston hyville bakteereille

FODMAP-hiilihydraateista oligosakkarideilla ajatellaan olevan vahvoja prebioottisia (edistää suolistossa hyvänlaatuisten bakteerien kasvua) vaikutuksia (181920). FODMAPien vähentämisellä saattaisi tämän vuoksi olla epäedullisia vaikutuksia suoliston mikrobistolle. FODMAP-rajoitteinen ruokavalio on yhdistetty terveyden kannalta hyödylliseksi ajateltujen bifidobakteerimäärien laskuun suolistossa (21). Melko tuoreessa Australialaisessa tutkimuksessa havaittiin, että FODMAP-rajoitteinen ruokavalio vähensi butyraattia tuottavien bakteerien (A. muciniphila) suhteellista runsautta. Samassa tutkimuksessa havaittiin suoliston kannalta hankalaksi todetun R.torques -bakteerin suhteellisen määrän kasvua, mikä herättää lisää kysymyksiä FODMAP-rajoitteisen ruokavalion pitkäaikaisista vaikutuksista (22). FODMAP-ruokavalion pitkäaikaisen noudattamisen kanssa kannattaa olla varovainen eikä sen noudattamiseen ole syytä ryhtyä ilman syytä.

Ravitsemusterapeutti apuna FODMAP-rajoitteisen ruokavalion toteuttamisessa

FODMAP-ruokavalion toteuttaminen vaatii asiaan perehtymistä. Asiantuntevan laillistetun ravitsemusterapeutin vastaanotolle kannattaa mennä monestakin syystä. Luotettavan ja ajantasaisen tiedon löytäminen on usein haastavaa. Tieto on usein pirstaleista ja kokonaiskuvan saaminen vaatii perehtymistä aiheeseen. Yksi iso riski, joka valitettavan usein tulee eteen myös omalla vastaanotolla on se, että ruoka-aineita on rajoitettu jo liiaksi, jolloin ruokavalio on kaventunut tarpeettoman paljon. Ruoka-aineiden rajoittaminen voi johtaa siihen, että ruokavalio ei ole ravitsemuksellisesti riittävä. Ammattitaitoinen ravitsemusterapeutti osaa antaa yksilöllistä ohjausta ja huomioda FODMAP-rajoituksen lisäksi myös muut ruokavalio- ja elämäntapatekijät IBS-oireiden taustalla.

huomiota-ja-kaytannon-asioita-fodmap-ruokavalion-totettaumiseen

Rasvan vaikutus ärtyvän suolen oireisiin

Rasvaiset ruuat ovat usein ongelmallisia ärtyvää suolta sairastaville (2324). Rasvojen pilkkoutuminen alkaa mahalaukussa ja päättyy ohutsuolen alkuosassa. Rasvoista pilkotut vapaat rasvahapot voivat vaikuttaa ruoansulatuskanavaan monin tavoin. Ne voivat aiheuttaa ruokatorven alemman sulkijalihaksen relaksaatiota, joka voi saada aikaan pahoinvointia ja refluksia. Rasva hidastaa mahalaukun ja ohutsuolen liikettä (motorinen inhibitio), mikä hidastaa suoliston läpikulkuaikaa, aiheuttaen kaasun pidättymistä ja turvotusta. Aterian syöminen ja etenkin rasvapitoisen aterian syöminen aiheuttaa gastrokolisen heijasteen: ruoan kulkeutuminen mahalaukkuun saa aikaan hermostovälitteisen reaktion, joka johtaa paksu- ja peräsuolen lisääntyneeseen supisteluun, jolloin WC-reissu tulee tarpeeseen. Myös ruoan kulkeutuminen ohutsuolen loppusosaan eli ileumiin voi saada aikaan samanlaisen refleksin. IBS:ää sairastavat saattavatkin olla herkempiä tälle refleksille ja siten myös runsasrasvaisille aterioille. Rasvojen on myös havaittu lisäävän suoliston ja peräsuolen tuntoherkkyyttä ärtyvää suolta sairastavilla. Taustalla on nähtävästi suoliston mekanoreseptorien herkistyminen ja suolistohormonien muutokset ärtyvää suolta sairastavilla (25)
ibs-ja-rasva_1
Kuva 4. Rasvojen vaikutus toiminnallisten vatsavaivojen oireisiin. (Mukailtu lähteestä Feinle-Bisset C, Azpiroz. Dietary lipids and functional gastrointestinal disorders. Am J gastroenterol 2013; 108:737-747.)

Sappisuolojen imeytymishäiriö

Rasva ja proteiini lisäävät sappihappojen eritystä maksasta syömisen yhteydessä. Sappihappojen tuotto ja eritys saattaavat olla tavallista korkeampia ripulipainotteisesta IBS:ssä, kun noudatetaan runsasrasvaista (noin 100 g rasvaa/vrk) ruokavaliota (26). Tämä voi johtaa sappisuolojen vaillinaiseen imeytymiseen ohutsuolessa ja sappisuolejen kulkeutumiseen paksusuoleen. Normaalissa tilanteessa suurin osa sappisuoloista imeytyy ohutsuolen loppuosasta porttilaskimon kautta takaisin maksaan ja vain pieni osa kulkeutuu paksusuoleen. Osalla ripulipainotteisesta IBS:tä kärsivillä on myös havaittu idiopaattinen (tuntemattomasta syystä johtuva) sappisuolojen imeytymishäiriö eli sappisuolat eivät imeydy kunnolla ohutsuolen loppuosasta vaan kulkeutuvat paksusuoleen.  Sappisuolat voivat lisätä suoliston motiliteettia (liikettä) ja veden sekä elektrolyyttien eritystä, ja ne voivat vaikuttaa epäedullisesti immuunijärjestelmään ja mikrobiston koostumukseen (27, 28). Jos paksusuoleen pääsee runsaita määriä sappisuoloja, johtaa se vetiseen ulosteeseen ja epänormaaliin suolen toimintaan (29). Rasvan määrän maltillistaminen ja lääkehoito ovat parhaita hoitokeinoja sappisuolojen imeytymishäiriöön.

Säännöllinen ateriarytmi ja ruokailutilanne

Säännöllinen syöminen edesauttaa vatsan toimintaa. Liian pitkät ruokailuvälit johtavat usein suuriin annoskokoihin, mikä tavallisesti aiheuttaa suolistovaivoja. Myös pitkä ateriaväli sinäänsä voi aiheuttaa vatsanpuruja. Toisaalta liian tiheä napostelutyyppinen syöminen on usein myös ongelmallista ruoansulatuksen kannalta.  Huolellinen pureskelu ja kasvisten kypsentäminen voi helpottaa suoliston työtä ja siten ehkäistä myös IBS-oireita.

Kapsaisiini

Kapsaisiini on chileissä tulisuutta aiheuttavat aineosa. Kapsaisiini voi aiheuttaa vatsakipua ja ylävatsavaivoja, mutta toisaalta sen on myös nähty voivan parantaa vatsan alueen kipukynnystä. Tulinen ja mausteinen ruoka aiheuttaa usein oireita ärtyvää suolta sairastavilla. Syypää ei kuitenkaan välttämättä ole chili ja sen kapsaisiini, vaan muut ruoassa olevat aineosat, kuten sipulin ja valkosipulin FODMAPit. Todennäköisesti suurin osa ärtyvää suolta sairastavista sietää mausteisia ruokia, kunhan valkosipulin, sipulin tai muiden itselle oireita aiheuttavien FODMAPien määrä pysyy hallinnassa (30).

Kahvi, tee ja alkoholi

Kahvi ja kofeiinipitoiset tuotteet saattavat pahentaa IBS-oireita. Tutkimusnäyttö on vähäistä, mutta käytännön kokemus yhdessä vähäisen tutkimustiedon kanssa viittaa siihen, että kahvi usein lisää närästys- ja dyspepsiaoireita, vatsakipua ja löysää vatsaa. Vaikutukset ovat toki yksilöllisiä. Osalla jo yksi kahvikupillinen on liikaa, toinen voi huoletta juoda useita kuppeja päivän aikana. Tee puolestaan tavallisesti kovettaa vatsaa ja on yleisesti paremmin siedetty kuin kahvi. Kuitenkin muun muassa kamomillatee ja yrttiteet, jotka sisältävät sikurijuurta, sisältävät runsaammin FODMAP-hiilihydraatteja ja ne voivat siksi aiheuttaa osalle vatsaoireita.
Alkoholi voi laukaista IBS-oireita tai pahentaa niitä. Sietokyky on kuitenkin yksilöllinen. Alkoholi ja sen metaboliitit (aineenvaihduntatuotteet) saattavat vaikuttaa ruoansulatuskanavan liikkuvuuteen, heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja lisätä suoliston läpäisevyyttä päästäen läpi haitallisia patogeeneja (31).

Gluteeni

Gluteeni on vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini. Gluteeniton ruokavalio on keliakian ainoa hoitomuoto. Kasvava tutkimusnäyttö on antanut viitteitä siitä, että herkkävatsaisilla ei-keliaakikoilla, gluteeni saattaisi olla yhteydessä toiminnallisiin vatsavaivoihin. Gluteenin mahdollinen rooli vatsaoireiden aiheuttajana on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen vähentää samalla fruktaanien (FODMAP-hiilihydraatti) ja mahdollisesti haitallisten komponenttien, kuten vehnän ATI-proteiinien (amylaasi-trypsiini inhibiittorit) saantia.
Kolmessa viime vuosina tehdyissä RCT-tutkimuksissa gluteeni on yhdistetty pahentuneisiin IBS-oireisiin (32, 33, 34). Näissä tutkimuksissa ei huomioitu muita ruokavalion komponentteja, kuten rukiin, ohran ja vehnän sisältämää fruktaaneja, jotka saattavat vaikuttaa oireisiin. Biesikierskin ym. vuonna 2013 tekemässä tuplasokkoutetussa vaihtovuorotutkimuksessa FODMAPit huomioitiin (35). Kaikki tutkittavat noudattivat FODMAP-rajoitteista ruokavaliota ja jokainen käytti viikon ajan  joko runsaasti gluteenia (16 g/vrk), vähän gluteenia (2 g/vrk) tai gluteenitonta valmistetta (heraproteiini). Jokaisen valmisteen välissä oli kahden viikon ”wash-out”-jakso. Gluteenin ei voitu havaita aiheuttavan IBS-oireita.
Kahdessa tuoreessa sokkoutetussa vaihtovuorotutkimuksessa ärtyvää suolta sairastavat ja itselleen ”gluteeni/vehnäyliherkkyyden” käsittäneestä henkilöistä 14 % tai 34 % reagoivat gluteenille (36, 37). Eli iso osa itsensä ”gluteeniherkäksi” käsittänyt ei pystynyt erottamaan gluteenia sisältävää valmistetta gluteenittomasta. Nämä löydökset viittaavat siihen, että suurin osa oireista, joita ”gluteeniherkät” kokevat normaalissa arjessa, ovat nocebo-efektin aikaansaamia. Nocebo-vaikutusta voisi kutsua placebo-vaikutuksen pahaksi velipuoleksi. Kun mediassa tarpeeksi rummutetaan gluteenin haittavaikutuksista, alkaa ihminen myös uskomaan niihin,  ja kokee itsellään vastaavia oireita syödessään gluteenia sisältäviä tuotteita.
ATI-proteiinin ajatellaan aiheuttavan immuunivasteen TLR4-reseptorien kautta. Tutkimusnäyttö ATI-proteiinien vaikutuksesta IBS:ään on vielä hyvin epäselvä (38).
Tämän hetken tutkimustiedon valossa voidaan sanoa, että vehnän, ohran ja rukiin imeytymättömät fruktaanit ovat todennäköisin IBS-oireiden alkuunpanija. Gluteeni ja mahdolliset muut viljan aineosat, kuten ATI-proteiinit, voivat aiheuttaa suolisto-oireita nähtävästi vain pienelle herkkävatsaisten joukolle.

Yhteenveto

Ärtyvän suolen ravitsemushoito on ottanut aimo harppauksia eteenpäin viime vuosien aikana. Innostus suolistoa ja sen pienen pieniä asukkeja kohtaan on kasvanut hurjasti ja tutkimustietoa ruoan eri komponenttien vaikutuksista ja mekanismeista ruoansulatuskanavassa saadaan vähitellen. FODMAP on yhä tutumpi käsite myös valtavirrassa, ja lisääntynyt tutkimusnäyttö vahvistaa näiden hiilihydraattien roolia IBS:n hoidossa. Myös omalla vastaanotolla olen huomannut FODMAP-rajoitteisen ruokavalion tehon vatsaoireiden helpottajana ja elämänlaadun parantajana. Liikunta, stressinhallinta, pitkäaikaisen istumisen välttäminen ja ruokavalion yleinen terveellisyys ovat myös avainasemassa suoliston hyvinvoinnin kannalta.
Kaikille FODMAP-rajoitus ei tuo helpotusta. Tällöin IBS:n hoidossa korostuvat muut ravitsemus- ja elämäntapatekijät, ja usein kannattaa kokeilla probiootteja, hapatettuja valmisteita ja muita ruoansulatusta tukevia valmisteita, josko ne toisivat oireisiin helpotusta.
Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi ruoansulatuskanavan endokriinisten (hormoneja tuottavien) solujen roolia ja muutoksia ärtyvää suolta sairastavilla.
  1. Ärtyvä suoli – mistä on kyse?
  2. Suolistomikrobisto, matala-asteinen tulehdus ja ärtyvä suoli – mikä yhteys suoliston mikrobistolla on IBS:n oireisiin ja syntyyn? 1/2
  3. Suolistomikrobisto, matala-asteinen tulehdus ja ärtyvä suoli – mikä vaikutus suoliston mikrobistolla on IBS:n oireisiin ja syntyyn? 2/2 
  4. Probiootit ärtyvän suolen hoidossa
  5. Ärtyvän suolen ruokavaliohoito – FODMAP-hiilihydraatit, gluteeni, rasva, kapsaiini ja muut ravintotekijät (tämä kirjoitus)
  6. Endokriinisten solujen muutokset ärtyvässä suolessa
  7. Stressi ja ärtyvä suoli
  8. Ärtyvän suolen muut hoitokeinot
  9. Kirjoitussarjan yhteenveto
Kirjoittaja: Tomi Valtanen

Lähteet:

McKenzie et al. British Dietetic Association systematic review and evidence-based practice guidelines for the dietary management of irritable bowel syndrome in adults (2016 update). J Hum Nutr Diet. 2016;29(5):549-75.
Volta U et al. Dietary Triggers in Irritable Bowel Syndrome: Is There a Role for Gluten? J Neurogastroenterol Motil. 2016 Oct; 22(4): 547–557.
Gibson P, Varney J, Malakar S, Muir J. Food components and irritable bowel syndrome. Gastroenterology. 2015 May;148(6):1158-1174.
Muut lähteet tekstin joukossa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s