Uutta tutkimustietoa laihtumisen todennäköisyydestä

Tuoreessa Lontoon King’s Collegessa tehdyssä Fildesin ja kollegoiden kohorttitutkimuksessa saatiin uutta tietoa siitä, kuinka epätodennäköistä normaalipainoiseksi tuleminen tai pudotetun painon säilyttäminen oli lihavilla ja sairaalloisen lihavilla brittiläisillä jopa 9 vuoden seurannan aikana.Tutkimuksessa seurattiin sähköisten terveysrekistereiden avulla noin 176 000 brittiläistä maksimissaan yhdeksän vuoden ajan vuosien 2004 ja 2014 välillä. Lihavuusleikatut suljettiin ulos tutkimuksesta. Tuloksia tarkastellessa on tärkeää huomioida, että tutkimus kertoo vain seurattujen henkilöiden painonkehityksestä seurantajaksolla riippumatta siitä, olivatko he edes yrittäneet laihduttaa.

Tutkimuksessa havaittiin, että seurattujen obeesien (BMI 30.0—34.9 kg/m²) brittiläisten todennäköisyys tulla normaalipainoiseksi oli kunakin tarkasteluvuonna vain noin 0,5 % luokkaa miehillä ja 0,8 % naisilla. Sairaalloisen lihavilla (BMI 40—44.9 kg/m²) tulokset olivat tätäkin lohduttomampia, sillä todennäköisyys tulla normaalipainoiseksi oli miehillä vain noin 0,08 % ja 0,15 % naisilla. 5 % painonpudotus lähtöpainosta oli kuitenkin huomattavasti todennäköisempää: miehillä noin 12,5 % ja naisilla noin 14 % kunakin tarkasteluvuonna. Tiedetään, että jo näin maltillinen painonpudotus voi aikaansaada merkittäviä terveydellisiä hyötyjä. Surullista kyllä, suurimmalla osalla heistä, joilla paino putosi 5 % lähtöpainosta, paino nousi kuitenkin takaisin viiden vuoden sisällä.

Tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti, eikä niitä voida yleistää suomalaisväestöön. Tulokset havainnollistavat sitä, kuinka epätodennäköistä lihavan laihtuminen voi olla. Tulokset eivät kuitenkaan kerro yrittivätkö seuratut henkilöt laihduttaa ylipäätään tai kuinka nämä ihmiset olivat pyrkineet laihtumaan. On myös mahdollista, että seuratut henkilöt eivät saaneet sitä apua, mitä he olisivat tarvinneet elämäntapamuutosten tai muun laihtumista edistävän prosessin aloittamiseksi, tai jatkamisen tueksi. Tulokset voivat myös havainnollistaa sitä, että näihin ihmisiin kohdistuneet pyrkimykset vaikuttaa ihmisten elintapoihin, suoraan tai elinympäristöön vaikuttamalla, ovat olleet tehottomia. Emme kuitenkaan voi vetää tutkimuksen perusteella edellä mainittuja johtopäätöksiä.

Kiinnostavaa kyllä, ensimmäiseksi mainitun potentiaalisen syyn kaltainen ilmiö on havaittu kuitenkin meillä Suomessa: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin runsaasta noin 180 000 obeesista työikäisestä kohdataan tällä hetkellä vuosittain vain noin pari tuhatta. Tähän ongelmaan haetaan tulevaisuudessa ratkaisua muun muassa verkkovälitteisestä painonhallintapalvelusta, joka toimii pääosin koneälyllä, mutta missä myös ravitsemusterapeutit, sairaanhoitajat ja tarvittaessa lääkäri ovat ohjaamassa asiakkaita.

Tutkijat pohtivat, että tulevaisuudessa olisi tärkeää keskittyä enemmän jo pudotetun painon säilyttämiseen ja lihavuuden ehkäisyyn tähtääviin toimiin. On tärkeää, että arvioimme kansainvälisesti erilaisia terveyden edistämiseen liittyviä toimintatapoja, jotta löydämme toimivimmat ratkaisut globaaliin lihavuusepidemiaan liittyviin haasteisiin.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Public Health -lehdessä heinäkuussa 2015.

Lähteet: