Sienet ovat erinomainen lisä ruokavalioon. Ne ovat vähäenergisiä, runsaskuituisia, sisältävät antioksidanttiyhdisteitä ja auttavat pitämään kylläisenä pidempään.

Sienten painosta on kuitenkin noin 90 % vettä, mikä selittääkin yhdessä niiden kuitupitoisuuden kanssa sienten aikaansaamaa kylläisyysvaikutusta. Suuren nestepitoisuuden vuoksi sieniä olisi kuitenkin syötävä runsaasti, jotta niiden sisältämällä proteiinilla olisi merkittävää vaikutusta ruokavalioon.

Sienten nauttimisen terveysvaikutukset riippuvat muun muassa siitä, kuinka usein sieniä syödään, kuinka runsaasti, mitä sienilajikkeita nautitaan ja kuinka ne valmistetaan ruoaksi. Metsäsienissä muodostuu esimerkiksi D-vitamiinia auringonvalon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Vaikka joistakin metsäsienistä (kuten kanttarellista ja torvisienistä) saadaan D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia, se voi olla biologisesti vähemmän aktiivista kuin eläinperäinen D3-vitamiini. Metsäsieniperäisen D-vitamiinin vaikutus veren kalsidiolipitoisuuteen voi olla mahdollisesti yksilöllistä. Myös esimerkiksi maksa- ja munuaissairaudet voivat häiritä D-vitamiinin aineenvaihduntaa.

Sienikuidut ovat tyypillisesti glukaanien, proteiinien ja kitiinin muodostamia rakenteita, joiden sulavuus ruuansulatuskanavan yläosassa on heikkoa. Sienikuitujen heikkoon sulavuuteen liittyy terveydellisiä hyötyjä suoliston bakteeriflooran välityksellä. Sienten nauttiminen saattaakin ravita muun muassa paksusuolen pintasolukkoa bakteerien tuottamien yhdisteiden avulla. Lisäksi herkkusienten ja herkkutattien beetaglukaanipitoisuus (mm. kaurassa ja ohrassa esiintyvä liukoinen kuitu) on kuivapainossa mitattuna jopa lähes samaa tasoa kuin kauralla. Liukoinen kuitu muodostaa ruoansulatuskanavassa geelin, joka voi muun muassa alentaa veren kolesterolipitoisuutta, edistää vatsan toimintaa ja tasapainottaa verensokeria. Käyttömäärien, käyttötiheyden ja muiden tekijöiden vuoksi sienet eivät ole kuitenkaan esimerkiksi täysjyväviljan vertaisia kuidun lähteitä.

Poimintakelpoisesta sienisadosta otetaan vuosittain talteen vain noin 1—2 prosenttia, joten sieniapajia pitäisi riittää. Kannattaa kuitenkin kerätä vain niitä sieniä, jotka tunnistaa varmuudella ruokasieniksi. Aivan autoteiden vierestä sieniä ei kannata myöskään poimia, sillä 5—10 metriä ajoradan reunasta kerätyistä sienistä on mitattu turvallisuusrajat ylittäviä määriä raskasmetalleja. On suositeltavaa mennä ainakin 50—100 metrin päähän vilkkaasta tiestä ja välttää myös teollisuuslaitosten ympäristöjä ja kaupunkien keskustoja. Ärtyvää suolta (IBS) sairastavilla sienet saattavat myöskin aikaansaada hankalia oireita, sillä niissä on yleensä myös korkea mannitoli- (sokerialkoholi) ja trehaloosipitoisuus (sienisokeri), joiden heikko sulavuus voi saada aikaan potilailla normaalia voimakkaampia vatsaoireita. Osa ihmisistä voi myös saada raaoista sienistä iho-oireita, mutta yleensä heillekin sopivat kypsennetyt sienet.

Sienten ravitsemuksellisia terveysvaikutuksia ei ole kuitenkaan tutkittu vielä kovinkaan paljon ihmisillä. Sienten merkittäviin ravitsemuksellisiin terveysvaikutuksiin tulee tämän vuoksi suhtautua kriittisesti ja varauksellisesti. Vielä ei ole riittävästi luotettavaa näyttöä siitä, että juuri sieniä sellaisenaan runsaasti ja säännöllisesti nauttimalla voitaisiin saada aikaan merkittäviä terveysvaikutuksia.

Monet sienten bioaktiiviset yhdisteet ovat polysakkarideja ja saattaisi olla toki mahdollista, että esimerkiksi sienten sisältämä ravintokuitu voisi vaikuttaa suolistomikrobistoon ja terveyteen monin eri tavoin. Emme kuitenkaan tunne vielä fermentoituvien hiilihydraattien aikaansaamien suolistobakteeristovaikutusten pitkän tähtäimen terveysvaikutuksia riittävän hyvin. Jäämme siis odottamaan mielenkiinnolla lisää tutkimustuloksia aiheesta.

Kirjoittaja: Amanda Harju

Lähteet:

Aro A, Mutanen M ja Uusitupa M. Ravitsemustiede. Kustannus oy Duodecim 2012.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Sieniapaja. Päivitetty 11.10.2010. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/kasvikset/ruokasienet/sienestys/sieniapaja/

Keegan R, Lu Z, Williams J ja Holick M. Photobiology of vitamin D in mushrooms and its bioavailability in humans. Dermatoendocrinol. 2013 Jan 1;5(1):165-76.

Mäkelä H. Sienten terveysvaikutuksia tutkitaan Pohjois-Karjalassa. Kehittyvä elintarvike 2007;(2):40. http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/40-sienten-terveysvaikutuksia-tutkitaan-pohjois-karjalassa

Paakkari I. D-vitamiini. Terveyskirjasto. Päivitetty 29.4.2013. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044
Pere EL. Kantarellisato on parhaimmillaan juuri nyt. Helsingin Sanomat. Julkaistu 20.7.2015. http://www.hs.fi/ruoka/a1437358414471

Kuva: Kotimaiset Kasvikset Ry

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s