Toiset väittävät sokerin sisältämän tyhjän energian nauttimista ylipainon kerryttäjäksi ja lihavuusepidemian aiheuttajaksi, toisten mielestä syynä on liiallinen tai vääränlainen rasva. Syy lihauuteen ei ole kuitenkaan lähellekään näin mustavalkoinen.

Käyn tässä kirjoituksessa läpi joitakin lihavuusepidemian taustalla vaikuttavia tekijöitä.

Elämä

Joidenkin mielestä normaalipainossa pysyminen on kamppailua ihmisluontoa vastaan, ja näissä sanoissa piilee yllättävän paljon totuutta. Yksilöllisyys, yksinäisyys ja yhteisöllisyys, modernisoituminen ja globalisaatio, juhla ja arki, köyhyys ja rikkaus, ahmiminen ja nälkä, nukkuminen ja univaikeudet, hellyys ja hellyyden puute, sairastuminen ja terveys ja epäonnistumiset ja onnistumiset. Kaikki nämä asiat ja lisäksi lukemattomat muut elämään liittyvät tekijät voivat liittyä lihavuuteen. Lihavuutta esiintyy lapsilla, nuorilla ja aikuisilla, kaikissa sosiaaliluokissa ja niin miehillä kuin naisilla. Rakkaus ruokaan ja laiskuus on meissä luonnostaan. Lisäksi elämme yhteiskunnassa, jossa elintaso on noussut, ruokaa on tarjolla yli tarpeen, eikä päivittäinen liikkuminen ole pakollista. Ylipainoisuudesta on tullut yhteiskunnassamme tavallisempaa kuin normaalipainoisuudesta, ja kuitenkin ruokaa markkinoidaan meille jatkuvasti. <


Välipala- ja eineskulttuuri

Kasvikunnan tuotteet ovat voineet väistyä teollistumisen, einesten ja välipalakulttuurin yleistymisen myötä. Suomalaiseen ruokaperinteeseen kuuluu kasviksia, mutta esimerkiksi naisten siirtyminen pidemmille työurille ja työelämän lisääntynyt psyykkinen kuormittavuus on voinut saada aikaan sen, että aikaa tai jaksamista kotiruoan tekemiseen on perheissä entistä vähemmän. Samaan aikaan ruokailuympäristöstämme on tullut rauhattomampi, ja syöminen on muuttunut osin yhteisöllisestä ruokailusta jaksamisen kannalta välttämättömien välipalojen ja pika-aterioiden haukkaamiseen.

Viljatuotteiden huono laatu

Huonolaatuiset viljatuotteet voivat muuttua nopeasti verensokeriksi niiden nauttimisen jälkeen, eivätkä ne sisällä juurikaan ihmiselle välttämättömiä suojaravintoaineita. Tämän vuoksi ne ovat lähinnä energiaa. Huonolaatuisilla viljatuotteilla tarkoitetaan vähäkuituisia raffinoituja viljoja ja niistä valmistettuja tuotteita, kuten leipiä ja leivonnaisia. Raffinoitua viljaa saadaan puhdistamalla täysjyväviljasta sen sisältämiä ravitsemuksellisesti tärkeitä osia. Näiden osien mukana poistuu ravintokuitua ja suurin osa vitamiineista ja muista tärkeistä suojaravintoaineista. Täysjyväviljan sisältämät kuidut estävät nopeaa verensokerin nousua, joten suositellaan, että vähäkuituiset viljatuotteet korvattaisiin täysjyväviljoilla. Painonhallintaan sopii suositusten mukainen tai hieman karsittu viljatuotteiden käyttö riippuen lähtötilanteesta ja yksilöllisistä tarpeista. Tällä hetkellä suomalaiset saavat kuitenkin ruokavaliostaan keskimäärin liian vähän kuitua.

Sokeri ja sen sisältämä energia ovat usein ruoassamme piilossa, joten emme kykene arvioimaan sen määrää silmämääräisesti. Kuten aikaisemmin mainitsin, myöskään keho ei tunnista tarkasti syödyn ruoan energiamäärää. Sokeripitoiset herkut yhdistyvät usein painonhallintaan liittyviin ongelmiin senkin vuoksi, että niitä saatetaan syödä runsain määrin epäsäännöllisen syömisen vuoksi. Ateriarytmi kannattaa säännöllistää ja sokerin saanti rajoittaa alle 50–60 grammaan päivässä. Tämä onnistuu vähentämällä sokeripitoisten elintarvikkeiden ja etenkin juomien käyttöä.

Fysiologiset tekijät ja perimä

Perimä vaikuttaa painonkehitykseen. Evoluutio on kehittänyt meille hyvän ruokahalun ja energiaa säästävän kehon. Tämän vuoksi meidän on yleensä paljon helpompaa syödä, kuin kuluttaa tietty määrä kaloreita. Meillä ei ole myöskään juuri kykyä havaita, mikäli olemme syöneet hieman liikaa. Tämän vuoksi kilot kertyvät helposti huomaamatta pidemmällä aikavälillä. Emme myöskään osaa luonnostaan arvioida ruoan sisältämän energian määrää kovin tarkasti.

Nykyään on tunnistettu jo suuri joukko geenejä, jotka vaikuttavat lihavuuteen. Suurin osa niistä vaikuttaa kuitenkin syömiskäyttäytymiseemme aineenvaihdunnan sijaan. Perimään liittyvien tekijöiden aikaansaamista syömiskäyttäytymisen eroista tiedetään kuitenkin vasta vähän, geenit eivät yksin määrää kenestäkään lihavaa, ja ympäristö- ja elintapatekijät ovat huomattavasti merkittävämmässä roolissa lihavuuden ehkäisyssä ja synnyssä. Vaikka henkilöllä olisi kaikki tällä hetkellä tiedetyt lihavuuteen liittyvät geenit (poislukien erittäin harvinaiset, joita esiintyy vain muutamia satoja maailmassa), ne selittäisivät yhdessä alle kymmenesosan painoindeksin vaihtelusta. Geenien tuhansien eri yhdistelmävaihtoehtojen mahdollisten vaikutusten selvittäminen on kuitenkin vielä nykymenetelmin mahdotonta, joten ne jäävät arvoitukseksi.

Ympäristö ja elintapamme saattavat vaikuttaa syömiskäyttäytymiseemme myös säätelemällä geeniemme luentaa. Suuri kysymys on, voivatko vanhempiemme tai isovanhempiemme elintavat vaikuttaa jälkeläistemme geenien luentaan.


Alkoholi

Runsasta alkoholinkäyttöä pidetään yhtenä keskeisenä painonnousun syynä. Suurin osa alkoholijuomien energiasta tulee usein alkoholista. Alkoholia voidaan nauttia rennoin mielin, kun pysytään kohtuuden rajoissa ja ruokavalio on kokonaisuutena kunnossa. Kohtuullisella alkoholinkäytöllä tarkoitetaan naisilla korkeintaan yhtä ja miehillä kahta alkoholiannosta päivässä.


Medikalisaatio (lääketieteellistyminen)

Voi tuntua hyvinkin kaukaa haetulta, että lääketieteen kehittyminen ja samaan aikaan lisääntynyt tietoisuus lihavuuden vaaroista voisi edistää lihavuuden lisääntymistä. Näkökulmamme terveyteen on kuitenkin länsimaisittain varsin sairaiden ihmisten hoitoon keskittyvä siihen nähden, kuinka paljon sairauksien ehkäisyyn käytetään resursseja.

Vastamedikalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että tietyt asiat suljetaan lääketieteen ulkopuolelle, kuten mahdollisesti lihavuusriskissä olevat kliinisesti sinänsä terveet. Sairauksiin on helposti tarjolla apua, mutta sairauksien ehkäisy voidaan nähdä pitkälti yksilön vastuuna. Terveydenhuollon puolelta voi olla myös vaikeaa saada ohjausta esimerkiksi laillistetulle ravitsemusterapeutille, mikäli ei ole dianostisesti riittävän sairas.

Kokonaiskuvassa on vaikea arvioida, mikä medikalisaation tai vastamedikalisaation vaikutus on voinut olla lihavuusepidemian kehittymisen aikana.


Digitaalinen media ja huuhaa

Digitaalinen media on tarjonnut meille runsaan määrän tietoa saataville. Internetistä löytää helposti tietoa, joka miellyttää itseä ja jonka sen vuoksi uskoo mielellään todeksi. Ihmisten on erittäin vaikeaa erottaa huuhaata tieteellisin menetelmin tutkitusta parhaasta saatavilla olevasta tiedosta, ja tämän vuoksi terveysviestintä nähdään usein ristiriitaisina. Tämä saattaa näkyä jojolaihdutuksena, erilaisten trendidieettien läpikäymisenä, hallitsemattomana syömisenä tai lihomisen jatkumisena.


Liikkumattomuus

Liikuntatottumuksemme ovat muuttuneet merkittävästi. Kuluttaaksemme yhtä paljon kuin esi-isämme, meidän tulisi kävellä reippaasti viisi tuntia joka päivä. Ihmisen on myös hankala arvioida, kuinka paljon hän on kuluttanut. Ihmisten fyysisen aktiivisuuden välistä vaihtelua ei myöskään voi määritellä tarkasti millään laskukaavalla.


Psykologiset ja sosiaaliset tekijät

Syömisen psykologia on erittäin monimutkaista. Kilojen kertymiseen on harvoin kuitenkaan yhtä ainutta syytä ja lihomiseen vaikuttavat yhdessä niin psykologiset, sosiaaliset ja fysiologiset kuin ympäristöön liittyvät tekijät.


Lopuksi

Kehon paino voi olla kenties satojen tai tuhansien geenien ja lukuisten eri ympäristö- ja elintapatekijöiden summa. Sitä mukaa, kun ymmärryksemme elimistön painoa ylläpitävistä ja nostavista psykologisista, sosiaalisista, fysiologisista ja muista mahdollisista tekijöistä lisääntyy, ymmärrämme paremmin sitä, miksi toiset henkilöt lihovat tai laihtuvat herkemmin kuin toiset.

Amanda Harju
TtK, TtM-opiskelija (Itä-Suomen yliopiston)

Lähteet:

Aikuisten lihavuus. Käypä hoito -suositus. Suomen lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2013. http://www.kaypahoito.fi.

Aro A. Ravinnon rasvat – laatu määrää tärkeämpi. Terveyskirjasto (Päivitetty 28.8.2012)

Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen ML ja Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Survey. THL. Raportti 16/2013, 187 s. Helsinki 2013.

Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen ML ja Virtanen S. Tyydyttyneen rasvan saanti suomalaisilla aikuisilla – Finravinto 2012 -tutkimus. Helsinki 2013.

Lahelma E. Medikalisaation juurilta nykypäivään. Duodecim 2003;119:1863–8.

Pietiläinen K, Mustajoki P ja Borg P. Lihavuus. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2013. Tilastoraportti 6/2015, 19.3.2015. Suomen virallinen tilasto, Terveydenhuollon menot ja rahoitus. Helsinki; 2015.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta –  suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s