Uutta tietoa laihtumisen todennäköisyydestä

Uudessa Lontoon King’s Collegessa tehdyssä Fildesin ja kollegoiden kohorttitutkimuksessa saatiin uutta tietoa siitä, kuinka epätodennäköistä normaalipainoiseksi tuleminen tai pudotetun painon pysyminen oli lihaville ja sairaanloisen lihaville brittiläisille. Tutkimuksessa seurattiin sähköisten terveysrekistereiden avulla noin 176 000 brittiläistä maksimissaan yhdeksän vuoden ajan vuosien 2004 ja 2014 välillä. Lihavuusleikatut suljettiin ulos tutkimuksesta. Tuloksia tarkastellessa on tärkeää huomioida, että tutkimus kertoo vain seurattujen henkilöiden painonkehityksestä seurantajaksolla riippumatta siitä, olivatko he yrittäneet laihduttaa vai eivät.

Tutkimuksessa havaittiin, että seurattujen lihavien (BMI 30.0—34.9 kg/m²) brittiläisten todennäköisyys tulla normaalipainoiseksi oli kunakin tarkasteluvuonna vain noin 0,5 % miehillä ja 0,8 % naisilla. Sairaalloisen lihavilla (BMI 40—44.9 kg/m²) tulokset olivat tätäkin lohduttomampia, sillä todennäköisyys tulla normaalipainoiseksi oli miehillä noin 0,08 % ja 0,15 % naisilla. Viiden prosentin painon putoaminen lähtöpainosta oli kuitenkin heillä huomattavasti todennäköisempää: miehillä noin 12,5 % ja naisilla noin 14 % kunakin tarkasteluvuonna. Tiedetään, että jo näin maltillinen painonpudotus voi aikaansaada merkittäviä terveydellisiä hyötyjä. Suurimmalla osalla heistä, joilla paino putosi 5 prosenttia lähtöpainosta, paino nousi kuitenkin takaisin viiden vuoden sisällä.

Tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti, eikä niitä voida yleistää suomalaisväestöön. Tulokset havainnollistavat sitä, kuinka epätodennäköistä lihavan laihtuminen voi olla. Tulokset eivät kuitenkaan kerro yrittivätkö seuratut henkilöt laihduttaa ylipäätään tai kuinka nämä ihmiset olivat yrittäneet laihduttaa, mikäli he olivat yrittäneet. On mahdollista, että seuratut henkilöt eivät yrittäneet laihduttaa tai saaneet sitä apua, mitä he olisivat tarvinneet laihduttamisen tueksi. Tulokset voivat myös mahdollisesti havainnollistaa sitä, että näihin ihmisiin kohdistetut laihdutusohjelmat tai muut yritykset vaikuttaa heidän elintapoihinsa ovat olleet tehottomia. Emme kuitenkaan voi vetää tutkimuksen perusteella edellä mainittuja johtopäätöksiä.

Ensin mainitun mahdollisen syyn kaltainen ilmiö on havaittu kuitenkin ainakin Suomessa: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin runsaasta noin 180 000 lihavasta työikäisestä kohdataan tällä hetkellä vuosittain vain noin pari tuhatta. Tähän ongelmaan haetaan tulevaisuudessa ratkaisua muun muassa verkkovälitteisestä painonhallintapalvelusta, joka toimii pääosin koneälyllä, mutta missä myös ravitsemusterapeutit, sairaanhoitajat ja tarvittaessa lääkäri ovat neuvomassa asiakkaita.

Tutkijat pohtivat, että tulevaisuudessa tulisi keskittyä enemmän jo pudotetun painon säilyttämiseen ja lihavuuden ehkäisyyn. On tärkeää, että arvioimme kansainvälisesti erilaisia terveyden edistämiseen liittyviä toimintatapoja, jotta löydämme toimivimmat ratkaisut globaaliin lihavuusepidemiaan liittyviin haasteisiin.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Public Health -lehdessä heinäkuussa 2015.

Amanda Harju
TtK, TtM-opiskelija (Itä-Suomen yliopisto)

Lähteet: