Diabetes todetaan, kun ”verensokeri” eli veriplasman glukoosipitoisuus on pysyvästi yön paaston jälkeen 7,0 mmol/l tai sitä suurempi. Verensokerin normaali yläraja on 6,0 mmol/l. Paastoverensokerin ollessa välillä 6,1–6,9 mmol/l, tilaa kutsutaan ”heikentyneeksi paastosokeriksi”.
Verensokeripitoisuuden pitkäaikainen suuri koholla olo vahingoittaa pieniä verisuonia (hiussuonia) ja valtimoita, mikä voi häiritä tiettyjen elinten toimintaa vakavasti. Seurauksena voi olla silmän verkkokalvosairaus eli retinopatia, joka ajan mittaan heikentää näköä. Toinen merkittävä lisäsairaus on munuaissairaus eli nefropatia, joka voi vuosien kuluessa aiheuttaa vaikean munuaisen vajaatoiminnan. Kolmas merkittävä lisäsairaus on ääreishermoston häiriö eli neuropatia, joka ilmenee etenkin alaraajoissa ja aiheuttaa särkyjä ja tunnottomuutta. Tuntoaistin ja verenkierron heikentymisen seurauksena jalkoihin voi syntyä pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia haavaumia ja tulehduksia. Lisäksi diabetekseen liittyy tavallista enemmän valtimotautia, ja siihen liittyviä sydänsairauksia, kuten aivoverenkierron häiriöitä ja sydäninfarkteja.
Diabeteksen eri tyypit
Diabetesta on useita eri tyyppejä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Osalla voi olla piirteitä molemmista tyypeistä.
Ravitsemustalo 