25.4.2016 Ärtyvän suolen oireyhtymän, IBS (irritable bowel syndrome), tutkimus on käynyt kuumana viimeisten vuosien aikana etenkin ruokavaliohoidon, probioottien ja suolistomikrobiston osalta.

Parempia hoitokeinoja onkin kehittynyt mikä on ilahduttavaa, sillä ärtyvä suoli voi heikentää elämänlaatua varsin merkittävällä tavalla.
Olen ilokseni huomannut myös omalla vastaanotollani, että ruokavaliohoidolla, probiooteilla ja muilla elämäntapatekijöiden muutoksilla saadaan hyvin helpotusta ärtyvän suolen oireisiin.

Tulen kirjoittamaan artikkelisarjan IBS:n mekanismeista, taustatekijöistä, ruokavaliohoidosta ja muista keinoista, jolla ärtyvän suolen oireita voidaan helpottaa. Tässä kirjoituksessa kerron muun muassa mistä IBS:ssä on kyse ja raapaisen kevyesti IBS:n mekanismeja ja riskitekijöitä.

Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymä ja kuinka se todetaan?

IBS on toiminnallinen vatsavaiva, johon liittyy vatsan alueen kipua tai epämukavaa tunnetta, suolen toiminnan epänormaaliutta ja turvotusta. Toiminnallisella vatsavaivalla tarkoitetaan sitä, että suolesta ei voida löytää mitään elimellistä vikaa, mutta sen toiminta on häiriintynyt. Ärtyvää suolta sairastavat voidaan jakaa kolmeen erilaiseen alatyyppiin: ripulipainotteiseenummetuspainotteiseen ja sekamuotoiseen, jossa ummetus ja ripuli vaihtelevat. Lisäksi tutkimuksissa nostetaan esille alatyypitön IBS sekä infektion jälkeinen IBS, joka saa alkunsa vatsataudista esimerkiksi ulkomaanmatkan tuliaisena ja sen oireet ovat tavallisesti saman tyyppisiä kuin ripulipainotteisessa IBS:ssä. Ummetuspainotteista muotoa näyttää esiintyvän enemmän naisilla kun taas ripulipainotteista muotoa enemmän miehillä. Sekamuotoisen IBS:än osalta esiintyvyys on samaa luokkaa sukupuolten kesken (1).

Ärtyvän suolen oirekuva voi vaihdella erilaisten IBS-tyyppien välillä. Tavallisimmin ummetuspainotteinen IBS voi muuttua ripulipainotteiseen tai sekamuotoiseen IBS:ään. Harvinaisempaa on se, että ripulipainotteisesta oirekuvasta siirrytään ummetuspainotteiseen (12). Infektion jälkeinen IBS eroaa muista IBS-tyypeistä siinä, että oireet helpottavat noin puolella 6-8 vuoden päästä infektiosta, kun taas muissa IBS-tyypeissä oirekuva on krooninen ja aaltomaisesti etenevä sairaus, jossa oireiden voimakkuus voi vaihdella ajan kuluessa.

IBS:ää sairastavalla esiintyy myös tavallista enemmän muita sairauksia. Tällaisia sairauksia ovat refluksi, dyspepsia (ylävatsavaiva), pahoinvointi, ummetus, ripuli ja lantion pohjan lihasten toimintahäiriö. Lisäksi migreeni ja fibromyalgia sekä erilaiset psyykkiset tilat, kuten masennus ja ahdistuneisuus on yhdistetty IBS:ään. Ei ole kuitenkaan varmuutta siitä, että kaikilla kyseisillä sairauksilla olisi suora yhteys ärtyvään suoleen tai että ne jakaisivat samoja taustamekanismeja.

IBS:n yleisyys vaihtelee maailmalla aina muutamasta prosentista jopa noin 25 %:iin väestöstä. Suomessa oireyhtymän vallitsevuus on noin 5 % työikäisessä väestössä vanhoilla Rooma II -kriteereillä mitattuna. Vielä vanhemmilla ja löyhemmillä Manning 2- kriteereillä  IBS:n yleisyys on jopa noin 16 % (1).  Nykyään IBS:n diagnostiikassa käytetään Rooma III -kriteerejä, jotka olen koonnut alle (kuva 1).

ärtyvän suolen oirekuva ja kriteerit
Kuva 1. Ärtyvän suolen oirekuva, hälyttävät oireet, kriteerit ja alatyypit. Mukailtu lähteestä Chey W ym. 2015.

IBS:n diagnostiikkaa perustuu kliiniseen taudinkuvaan. Diagnostiikassa on pyritty siirtymään oireiden poissulkemisesta tyypillisten IBS-oireiden tunnistamisen perusteella tapahtuvaan diagnostiikkaan. Diagnoosi voidaan asettaa silloin, kun Rooma III -oirekriteerit täyttyvät edellyttäen, että anamneesissa, kliinisessä tutkimuksessa tai peruslaboratoriokokeissa ei tule esille niin sanottuja hälytysmerkkejä (kuva 1). Niiden olemassaolo lisää elimellisen sairauden riskiä ja edellyttää jatkotutkimuksia. Peruslaboratoriokokeisiin kuuluu hemoglobiinin, laskon (mm. elimistön tulehdusta mittaava verikoe), keliakian vasta-aineiden ja laktoosi-intoleranssin tutkiminen. Ripulipainotteisessa oirekuvassa tulisi tarkistaa F-kalprotektiini mikroskooppisen koliitin ja tulehduksellisten suolistosairauksien varalta. Joissain tapauksissa voi olla myös tarpeen tähystyksen tekeminen. Lievää sappihappojen imeytymishäiriötä on havaittu jopa joka kolmannella ripulipainotteisesta IBS:tä kärsivällä ja vakavaa imeytymishäiriötä noin 10 %:lla (1).  Ummetuspainotteisessa muodossa tulisi tarkistaa kilpirauhasen vajaatoiminta verikokein.

Nuori, alle 50-vuotias henkilö, joka täyttää Rooma III -kriteerit ja jolla ei esiinny hälytysmerkkejä, voidaan diagnosoida ja hoitaa ilman jatkotutkimuksia. Diagnostisia testejä kannattaa tehdä, jos oirekuvassa tapahtuu muutoksia.

Ärtyvän suolen mekanismit ja riskitekijät

Ärtyvän suolen taustamekanismien tietämyksessä on vielä paljon aukkoja. IBS:n mahdollisia mekanismeja ovat suoliston epänormaali liikkuvuus, vatsan alueen tuntoyliherkkyys, aivo-suoli-vuorovaikutuksen muutokset ja psykososiaalinen stressi. Lisäksi viime aikoina ärtyvään suoleen on yhdistetty matala-asteinen tulehdus, suoliston lisääntynyt läpäisevyys ja muutokset suoliston mikrobistossa (12). Lisäksi ruoansulatuskanavan endokriinisissä soluissa (hormoneja tuottavia soluja) on havaittu muutoksia ärtyvää suolta sairastavilla. Kuvassa 2 on esitetty IBS:n mekanismeja ja syntyyn mahdollisesti vaikuttavia asioita.

IBS esiintyy yleisemmin naisilla kuin miehillä, joka saattaa ainakin osittain selittyä sukupuolihormoneilla (1). 50 ikävuoden jälkeen IBS:n puhkeamisriski ja yleisyys näyttää vähenevän. Geneettisillä tekijöillä näyttää olevan oma lusikkansa sopassa. Ärtyvää suolta sairastavan perheen tai suvun muilla jäsenillä on suurempi todennäköisyys sairastaa myös IBS:ää kuin terveiden henkilöiden sukulaisilla (123). Tuoreessa ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ärtyvää suolta sairastavan ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen sukulaisilla oli suurempi todennäköisyys sairastaa IBS:ää kuin terveen henkilön sukulaisilla, ja riski näytti kasvavan sitä mukaan mitä läheisempi sukulainen oli (1). Myös suurin osa kaksostutkimuksista osoittaa, että ärtyvän suolen taustalla on geneettinen  tekijä (1234). Kuitenkin löytyy myös näyttöä, että näin ei ole (1). Sen sijaan, geneettisten tutkimusten osalta näyttö ei ole vielä kovin yhtenäistä tai selvää (1). Myös sosiaalisella oppimisella voi olla näppinsä pelissä IBS:n kehittymisessä (1). Antibioottien runsas käyttö voi myös altistaa ärtyvän suolen puhkeamiseen.

ibs-patologia
Kuva 2. Ärtyvän suolen patofysiologia. Mukailtu lähteestä Chey ym. 2015.

Ruokavalion roolia ärtyvän suolen hoidossa ja oireiden aiheuttajana on tutkittu viimeisten vuosien aikana runsaasti. Internetistä ja lehtien palstoilta voi löytää jos monenmoista keinoa helpottaa vatsavaivoja, toiset  neuvot ovat hyviä, toiset huonoja ja toiset hyvin huonoja. Erilaiset ruoka-aineet ovat yksi yleisimmistä tekijöistä, jonka IBS:ää sairastavat kertovat aiheuttavan oireita. Suurin osa välttääkin joitakin ruoka-aineita, etenkin maitotuotteet, vehnä ja gluteeni, tietyt kasvikset ja paistetut ruoat ovat yleisiä ruoka-aineita, jotka jätetään pois omatoimisesti.

Huonosti imeytyvien hiilihydraattien eli FODMAPien rajoittamisen hyödyistä on saatu hyvin tutkimusnäyttöä viimeisten vuosien aikana ja iso osa, noin 75 % ärtyvää suolta sairastavista, näyttää saavan helpotusta oireisiinsa noudattamalla FODMAP-rajoitteista ruokavaliota. Myös gluteeni nostetaan usein tikun nokkaan, kun etsitään syyllistä IBS-oireisiin. Gluteeniyliherkkyyden rooli ärtyvässä suolessa on kuitenkin kyseenalainen. Myös monet muut ruokavalioon ja syömiseen liittyvät tekijät voivat olla joko lisäämässä tai helpottamassa oireita.

Tulevissa kirjoituksissa sukelletaan syvemmälle IBS:n mekanismeihin ja hoitokeinoihin. Olen suunnitellut kirjoittavani seuraavanlaisen kirjoitussarjan:

  1. Ärtyvä suoli – mistä on kyse? (tämä kirjoitus)
  2. Suolistomikrobisto, matala-asteinen tulehdus ja ärtyvä suoli – mikä vaikutus suoliston mikrobistolla on IBS:n oireisiin ja syntyyn? 1/2
  3. Suolistomikrobisto, matala-asteinen tulehdus ja ärtyvä suoli – mikä vaikutus suoliston mikrobistolla on IBS:n oireisiin ja syntyyn? 1/2 (tämä kirjoitus)
  4. Probiootit ärtyvän suolen hoidossa
  5. Ärtyvän suolen ruokavaliohoito – mistä on hyötyä ja mistä ei?
  6. Endokriinisten solujen muutokset ärtyvässä suolessa
  7. Stressi ja ärtyvä suoli
  8. Ärtyvän suolen muut hoitokeinot
  9. Kirjoitussarjan yhteenveto

Kirjoittaja: Tomi Valtanen

Lähteet:

Magdy E-S. Recent developments in the pathophysiology of irritable bowel syndrome. World J Gastroenterol. 2015 Jul 7; 21(25): 7621–7636.

Chey WD, Kurlander J, Eswaren S. Irritable bowel syndrome A clinical review. JAMA. 2015;313(9):949-958.

Färkkilä M, Isoniemi H, Kaukinen K, Puolakkainen P. Gastroenterologia ja hepatologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2014.

Muut lähteet on merkitty tekstin joukkoon numeroina, josta linkki lähteeseen.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s